MORFEUS-hankkeen tavoitteena on edesauttaa asiakaslähtöisten palveluiden kehittämistä. Tällaisten palvelujen tulisi perustua asiakkaiden todellisuuksien ymmärtämiselle. Kirjallisuuden avulla toisten ihmisten monisyisiin todellisuuksiin voi eläytyä ja saavuttaa niistä siten syvempää ymmärrystä kuin lukemalla analyyttistä asiatekstiä. Tämä tuli taas mieleeni lukiessani J.K. Rowlingin kirjaa Paikka vapaana (The Casual Vacancy), josta olin saanut ystäviltäni kaksi vastakkaista arviota: yksi piti kovasti, toinen taas ei lainkaan. Huomasin joutuneeni Morfeuksen maailmaan: narkomaaniäidin ja hänen lastensa elämään, lastensuojeluviraston sosiaalityöntekijän kiireiseen arkeen moniammatillisessa yhteistyössä kotisairaanhoitajan, omalääkärin, päiväkodin ja huumeklinikan kanssa, koulukuraattorin vastaanotolle, ja niin edelleen.
Rowlingin kirjan alussa Barry Fairbrother Pagfordin pikkukaupungista kuolee. Konkreettisesti vapautuu hänen paikkansa valtuustossa, mutta aktiivisena ja pidettynä miehenä hänellä on ollut paikka monien ihmisten elämässä. Hän ei jättänyt tyhjiötä vain perheensä ja ystäviensä elämään vaan hänen kuoltuaan muun muassa ”syrjäytymisvaarassa oleva” tyttö Krystal Weedon menettää luottoaikuisensa. Barry oli toiminut tyttöjen soutujoukkueen valmentajana ja saanut houkuteltua Krystalin joukkueeseen.
Moniin kirjan henkilöihin ei mielestäni samaistu, vaikka heidän taustaansa ja motiivejaan valotetaan. Poikkeuksiin lukeutuvat Krystal ja hänen äitinsä Terri Weedon. Terrillä on ollut traumaattinen lapsuus ja hänen yrityksensä päästä irti huumeiden käytöstä eivät vaikuta kovin lupaavilta. Kaksi hänen lastaan on otettu huostaan ja nuorin, 3-vuotias Robbie on jo ollut sijaiskodissa ja vaarassa joutua huostaan otetuksi, jos Terri ei kykene pysymään katkaisuohjelmassa. Kun kirjan lukija siirtyy muiden henkilöiden ulkopuolisesta katseesta Terrin sisäiseen maailmaan, hänen huumeidenkäyttönsä sananmukaisesti tuntuu erittäin ymmärrettävältä.
Viedessään sisälle Krystalin ja Terrin mielenmaisemiin kirja tuo esille, kuinka ihmiset toimivat systeemiälykkäästi siinä systeemissä, missä he kokevat elävänsä. Kun maailma näyttäytyy paikkana, jossa tulee hylätyksi ja halveksituksi, ei sosiaalityöntekijä näyttäydy auttajana vaan valtaa käyttävänä virkansa hoitajana, johon ei luoteta. Perheen asioita hoitaa jonkin aikaa sosiaalityöntekijä Kay Bawden perheen oman sosiaalityöntekijän sijaisena. Kay olisi valmis välittämään perheestä, mutta perheen oman työntekijän palattua töihin Kay ei saa jatkaa heidän kanssaan. Taas yksi hylkäys ja paluu tilanteeseen, jossa asioita hoidetaan ihmisen kanssa, joka ei ole jaksanut edes kunnolla opetella perheenjäsenten nimiä ja jonka muistiinpanot perheestä olivat sekavia ja huolimattomia. Jos Barry olisi elänyt, Krystalilla olisi ollut yksi aikuinen, johon hän luotti ja joka uskoi häneen. Nyt hänellä ei ole ketään ja hän jää ongelmissaan omien aivoitustensa varaan. Hänen selviytymissuunnitelmansa ymmärtää, kun sitä lähestyy hänen maailmastaan käsin: hankkiutua raskaaksi, jotta saisi yhteiskunnalta asunnon. Omassa asunnossa voisi asua lapsensa ja pikkuveljensä kanssa, huolehtia heistä ja pitää kotinsa siistinä. Äidin kuivilla pysymisestä huolehtimisen ja hänen ”läävässään” asumisen voisi jättää taakseen. Miten suunnitelma onnistuu, jääköön kertomatta, jottei juoni paljastu liikaa.
Kirjoittaja Soile Pohjonen